tiistaina, toukokuuta 30, 2017

Lähiluontoa

Lauantaina kävelin työhuoneelta kotiin pikkutuntien puolella, kun aika menee piirtäessä nopeammin kuin osaa aavistakaan. Lopputulos ei ollut kummoinen, mutta mukava muistaa miten kynä ja siveltimet pysyy käsissä. Mutta siitä kuvia ehkä myöhemmin, jos kehtaan. Varmaan tulee osaksi kuukauden koostetta.

Mutta kävellessäni huomasin, että lintuja on lintutornin läheisyydessä tosi paljon ja ne on melko rohkeita. Joku on varmaan ruokkinut. Muistakaa, että niitä ei saa ruokkia ainakaan vaalealla leivällä. Jos niitä ruokkii niin ne ei osaa poistua talveksi etelään, kun ne houkutellaan lintutornille niin torni on pian linnun jätöksissä. Ja vaikka ruokkijalla olisi hyvä tarkoitus niin on olemassa eläimille julmia ihmisiä, jotka hyödyntää että eläin tulee luokse. 

Postauksen tarkoitus ei ollut kuitenkaan tuo paasaus, vaan muistutus siitä, että luonnon läheisyydessä pitäisi muistaa liikkua useamminkin. Kiersin kotiin yliopiston takaa ja valokuvasin lampea. Siinäkään ei pääse erityisemmin "luonnon helmaan", mutta siinä pääsi katselemaan kaupunkia erilaisesta näkökulmasta. Kaipaisin käydä enemmänkin metsässä ja laavulla nuotiokahveilla. Tekisin tätä huomattavasti useammin, jos minulla olisi nokipannu ja parempi suuntavaisto. Minä pelkään eksyväni ja jätän sen takia itsekseni metsään menemiset väliin. Toisaalta tämäkin taito varmasti kehittyisi, kun sitä vaan tarvitsisi edes yrittää käyttää.




Nature near me

On Saturday I walked from the office to my home in the early hours when I am drawing it feels like time is going faster than you know. The end result was not anywere near amazing, but it's nice to remember how the pen and brushes feels in the hands. It will probably become part of a month's picture collection. 

But when I walked home I noticed that the birds are so close to the bird watching tower and they are pretty brave. Somebody must have fed them. Remember that they should not be fed with at least a wheat bread. If they are fed, they will not understand to leave for winter. If  they are attracted to the bird watching tower, the tower will soon be full of bird's feces. And even if the person who fed the birds had a good purpose, there still are cruel peole who hurt animals for fun. They that make use of that animal to come so close. 

The purpose of the post was, however, not to rant about feeding birds, but a reminder that I should walk in nature more often. I walked just behind the University and photographed the pond. This is not really forest or deep in nature, but it was able to look at the city from a different perspective. I would love to visit more in the woods and make coffee with the campfire. I would do this much more often if I had a proper coffee pot and a better sense of direction. I'm afraid I'm going to get lost . On the other hand, this skill certainly would developed when I would to even try to use it.

sunnuntaina, toukokuuta 28, 2017

Erittäin yksinkertainen kaakaotaateli

Tässä on sateisen päivän iloksi tehtyjä makeita naposteltavia. Tarvitaan vain kaksi ainesosaa: kuivattuja taateleita ja kaakaojauhetta. Minulla on näissä raakakaaota, mutta olen kokeillut myös tummalla kaakaolla. Taatelit ovat itsessää erittäin makeita, joten kaakaon ei tarvitse olla makeutettua. 

Valmistus on hyvin helppoa. Taatelit pyöritetään kaakaojauheessa ja se on siinä. Helppoa kuin mikä! Jos syödessä ei halua sotkea sormiaan niin hammas- tai coctailtikku on hyvä apuväline näiden syömiseen.



 Cocoapowdered dates

Here are some sweet snacks I made for the rainy day. Only two ingredients are needed: dried pitted dates and cocoa powder. In these I used raw cocoa, but I have also tried with dark cocoa before. The dates are really self-sweet, so cocoa does not have to be sweetened. 

Making this is very simple. The dates are rotated in cocoa powder and it is there. Super easy! If you do not want to mess your fingers when eating, then a toothpick is a good tool for eating them.

Kukkamekko ja vähän muutakin

Oulussa käydessä käveltiin keskustassa. Oli ihana aurinkoinen keli ja laitoin päälleni kukkamekon. Olen unohtanut pakata mukaani alushameen ja mietin, että näkyykö helmsta liikaa läpi. Helma, ei ole niin ohut, että alushousut näkyisivät, mutta autingon paistaessa näkyy jalkojen siluetti häiritsevästi. Tähän ongelmaan sain ratkaisun kauluspaidasta, jonka kiedoin vyötäisilleni. Näin aurinko ei päässyt paistamaan läpi ja siluetti ei päässyt näkymään. Kauluspaita hillitsi myös tuulen tarttumista helmoihin.

Koska aurinkoisesta kelistä huolimatta tuuli, niin mekon kanssa laitoin päälleni ohuen neuleen ja takkiakin tarvitsi vielä.  Tai no minä tarvitsin, kaveri liikkui t-paidassa ja shortseissa. Kylmyys kun on objektiivista.




Summerdress and a bit more
 
In Oulu, we walked in the center. It was a lovely sunny day and I put a flower patterned dress on me. I forgot to pack slip with me and I wonder whether that dresses hem is too see through. fabric is not so thin that the panties are visible but when the sun shines, the silhouette of the legs showing and it is disturbing. To this problem I got a solution to the collar shirt I wore on my waist. This way the sun could not get through and the silhouette could not be seen. The collar shirt was also curbing the wind in the hem. 

 Because of the wind, despite the sun, it was bit chilly. With dress I wore on a thin knit and I still needed a coat, but to my friend it weather was warm enough to be in t-shirt and shorts. Coldness is objective.

torstaina, toukokuuta 25, 2017

Turhanpäiväinen päivitys

Netissä on paljon niitä, jotka jaksavat valittaa, kun julkaistaan kuvia syömästään ruuasta, ravintoloista missä käy ja kissoista, kun ne tekee jotain söpöä. Aivan kuin ne, jotka jakavat poliittista propagandaa (ihan mihin suuntaan vaan) olisivat automaattisesti parempia ihmisiä. Heidän keskustelunsa muuttavat maailmaa ja kaikki muu on turhaa höttöä ja siitä saa varmasti syövän vain lukemalla. Näin kärjistetysti.

Kyllä minäkin facebookissa osallistun keskusteluun erilaisista arvoista, jos minulla on niihin sanottavaa ja tiedän asiasta jotain, mutta pidän silti blogia minkä sisällön voisi luokitella hyvinkin turhaksi tai jopa narsistiseksi. Täällä on paljon kuvia minusta ja toivon että vaatekuvista joku voi saada ideoita ja ruokakuvat antavat innostuksen kokeilla jotain mitä ei ole kokeillut. Kun käyn jossain ja kerron esimerkiksi kahvilasta tai rannasta niin muutkin löytävät halutessaan sen paikan. Turistitkin saattavat löytää Rovaniemeltä muutakin kuin Joulupukin ja Mcdonaldsin.

Tälläiset turhanpäiväiset asiat muistuttavat, että maailmassa on muutakin kuin sekasortoa. Minua alkaa itseäni ahdistamaan asiat ja ihmiset suhteellisen helposti, blogin pitäminen, askartelu, vaatteiden miettiminen yms. pitää minut paremmin toimintakykyisena kuin jatkuva aatteiden ja poliittisten agendojen ajaminen eteenpäin. Pyrin vaikuttamaan asioihin mielelläni enemmän konkreettisesti kuin nettikirjoitteluilla. Se että murehdin itseni työkunnottomaksi ei auta ketään hädässä olevaa.

Se, että asioita kuvataan paljon kehittää valokuvaamistaitoa ja kykyä nähdä asioita, jotka miellyttävät silmää tai ovat hauskoja. Siinä ei ole muuta pahaa kuin se, että saattaa unohtaa elää ja nauttia elämästä jatkuvan kuvakulman etsimisen takia. Ne, jotka ottavat kameran esiin, kun heidän pitäisi ojentaa auttava käsi ovat eri asia, koska se tosiaan vahingittaa jo muita ihmisiä.

Kulttuurihistorian ja erilaisten tutkimusten näkökulmasta tuli itselleni myös ajatus, että vanhat päiväkirjat ovat erittäin tärkeää materiaalia, kun tahdotaan tietää miten on eletty. Näitä ei vaan löydy kaikista sosiaaliluokista ja tämä värittää näkökulmaa miten jollain vuosikymmenellä on eletty. Facebookin ja blogien myötä sitä engelmaa ei tulevaisuudessa ole, koska monen ihmisen arki on löydettävissä. Minä olen ajatellut, että oma graduni voisi koskea jollain tavalla sosiaalista mediaa ja sen vaikutuksista (en ole varma vielä). Tai ainakin voisin käyttää sosiaalista mediaa hankkiessani tietoa.


 Useless stuff

 There are a lot of people on the web who complain about publishing pictures of food, restaurants you like, and cats when they do something cute. Just as those who share political propaganda (in any direction) would be automatically better people. Their conversations change the world and everything else is unnecessary fuss, and it is sure to get cancer just by reading those fuss. 

In facebook I can  talk talk about different values ​​if I have something to say and I know something about it, but I still like to write the blog what content could possibly be considered as useless or even narcissistic. Here are a lot of pictures about me and I hope some of the pictures of my clothing can give some ideas and the food pictures gives you the pleasure to try something that you have not tried. When I go somewhere and tell, for example, about a cafe or a beach, then others will also find the place where they meaby want to go. Tourists may find more than Santa Claus and McDonalds in Rovaniemi (I hope).   

These unnecessary things remind us that in the world there are more than the confusion. I start to anguished about things and people relatively easily. Keeping blog, crafting, thinking about clothes, etc. makes me more functional than constant thinking contantly about problems of the world and political agendas. I'm keen to be more interested in doing things more concretely than online writing. Even if I would worry about everything would not help anyone in distress. 

The fact that peaple are taking a lot og pictures develop photography skills and the ability to see things that are pleasing to the eye or are just fun. There is nothing harmful in that. Just remember to live and enjoy life and don't lose wonderful moments because of the search of best angle for instagram or whatever. Those who take the camera out when they should to give a helping hand are a different thing because it really is hurting people around you. 

From the point of view of cultural history I think that old diaries are a very important material to get information of how people have lived. These are not just found in all social classes, and this distort the perspective of how some decade has passed. With Facebook and blogs, this problem will not be in the future because the everyday life of many people can be found easily. I am thinking that my master's thesis could apply to in some way social media and its impact on something (I'm not sure yet). Or at least I could use social media to get material for my study.

Pitkä viikonloppu Oulussa

Tämä kuukausi on nyt ollut hyvinkin hiljainen blogin osalta, koska töiden jälkeen olen hyvinkin väsynyt ja olen tehnyt kanditutkielman loppuun. Viimeviikonloppuna kävin Oulussa. Koska kimppakyydillä pääsi liikkumaan ja ruokakulut jaettiin niin sain täydennettyä Punnitse ja säästässä ja Ruohonjuuressa varastoja muutamasta ruoka-aineesta, shampoosta yms. Rovaniemen keskustassa, kun ei enää ole Punnitse ja säästän liikettä tai muutakaan vastaavaa niin sen takia piti hyödyntää Oulussa tilaisuus. Ouluun päästyäni mentiin Koitelin koskelle paistamaan makkaraa ja juomaan kahvia. Valitettavasti jätin kamerani reppuun ja repun autoon. 

Viikonloppu meni muuten enimmäkseen musiikkia kuunnellen, neuloen,  syöden ja  kuunnellen, kun Sami harjoitteli viulun soittoa (minäkin sain kokeilla).


 





Long weekend in Oulu

This month has now been very quiet for the blog, because after work I'm very tired and I've done the end of the bachelor's thesis. Last week I went to Oulu. Since I was able to rideshare  and share my food costs I get stuff I needed from Punnitse ja säästä and Ruohonjuuri stores. Because there is not this kind of stores in Rovaniemi anymore I had to use opportunity when I get to Oulu. When I got to Oulu, We went to rapids of Koiteli to roast some sausages and drink coffee. Unfortunately, I left my camera in the backpack and backpack into the car. 

The weekend went mostly by listening to music, knitting, eating and listening while Sami practiced playing his violin (I also tried playing).

sunnuntaina, toukokuuta 14, 2017

Kookoskeksit

En ole vielä äiti ja oma äitini on Kouvolassa, mutta koska facebook on nyt täynnä kaikenlaisia äitienpäiväleivonnaisia niin päätinpä, että minäkin leivon äitienpäivän kunniaksi jotain. Päädyin tekemään kookoskeksejä. Tottapuhuakseni meinasin ensin tehdä vain taikinan ja syödä sen kulhosta sellaisenaan, mutta muutaman lusikallisen jälkeen päätin, että parempi kuitenkin pistää taikina uuniin keksien muodossa. Keksit sisältävät:

  • 2,3 dl gluteenitonta jauhoa
  • 2,3 dl cookosjauhoa
  • 2,3 dl fariinisokeria
  • 1 tl suolaa
  • 2 tl vanilijauutetta
  • n. 1dl kookosöljyä
  • 2 rkl kookosmaitoa
Muotoile taikinasta keksejä ja paista 200 asteisessa uunissa kunnes keksit ovat kullanruskeita.



I am not yet a mother and my own mother is in Kouvola, but since facebook is now filled with all kinds of mother's day pastries, I decided that I would also like to bake something for Mother's Day.  I ended up doing coconut cookies. Fot telling the truth I first thought to make a dough and eat it raw but after a few spoonfuls I decided that it was better to put the dough into the oven in a biscuit form. In cookies there is:
  • 1 cup gluten-free flour 
  • 1cup coconut flour
  • 1 cup brown sugar
  • 1 tsp salt
  • 2 tsp vanilla extract
  • 1/2 cup coconut oil
  • 2 tbsp coconut milk 
make cookies and put them in 200°C hot oven and wait until they are golden brown.

lauantaina, toukokuuta 13, 2017

Kuulumisia

Tämä on nyt semmoinen päivitys, kun ei ole oikeastaan tapahtunut mitään blogin aihepiiriin kuuluvaa. Tai siis opintoihin voin kertoa, että kandidaatin tutkielma on tulostamista ja maturiteettia vaille valmis. En tiedä voinko laittaa tekstiä julkiseksi, koska sitä hyödynnetään toisaalla ja siinä julkaisussa sitä ei saa luettavaksi ilmaiseksi.

Aikani on muuten mennyt töissä pesulassa. Pesulahommien lisäksi kesäksi on luvassa lomitusta ja sisustussuunnittelua. Mietin myös, että kerkeäisiköhän sitä valmistavaan tuotteita pariin markkinatapahtumaan myyntiin, mutta se jää nähtäväksi. Saa nähdä tuleeko kunnon kesää ollenkaan, kun töihin kävellessä on melkein aina satanut lunta.


Töiden lisäksi olen neulonut ohuesta puuvillalangasta paitaa. Tämä projekti on edennyt hitaasti, koska en ole enää iltaisin jaksanut keskittyä neulomiseen ja kuten tapanani on niin innostus hiipuu hihojen kohdalla.


This is now an update, when there has not really been any happening in my life. So, for the studies I can tell that the Bachelor's thesis is ready for printing. I do not know can I put the text in public because it is used elsewhere and can not be read in the publication for free.

My time has otherwise gone with work in the laundry. Let's see if  summer comes at all when it is almost always snowing when I go to work.

In addition to the work I've been knitting shirt with thin cotton yarn. This project has progressed slowly because I have not been able to concentrate on knitting in the evening, but some day it will be ready.

sunnuntaina, toukokuuta 07, 2017

Pinterest-niksi oman tyylin rakentamisessa

Monella on pinterestissä jonkinmoinen vaatteisiin tai muotiin  sekä käsitöihin liittyvät taulut, johon kerää kuvia tykkäämistään jutuista. Olen myös miettinyt, että miksi en ole niin tyylikäs (vaatteiden osalta oma tyylihän on itse kullakin, mutta jos nyt miettii vaatteiden yhteensopivuutta ja kokonaisuutta)  kuin keräämissäni kuvissa olevat ihmiset. Syy oli tietysti se, että mitä puin päälleni ja mitä kuvissa olevilla ihmisillä oli päällään ei kohdanneet. Hölmön yksinkertaista! Tämä päti myös käsitöihin, jotka jäi loppujenlopuksi käyttämättä. katsoin ohjeita ideoista, jotka ei kuitenkaan olleet tyylillisesti yhtään lähellä niitä asoita mitä käyttäisin. Siispä yhtenäistin käsityöideat ja vaatetaulun tyylin millaisia asioita kerään ja teen.

Vaatekaappia siivotessani keksin käyttää tätä vaatetaulua hyväkseni. Kun vertasin vaatekaappini sisältöä ja taulua niin sain aika hyvän käsityksen mitkä vaatteet toistuvat valitsemissani kuvissa ja pohdin miksi ne toistuvat ja sopivatko ne minulle, sekä onko niitä kaapissani. Mietin asiaa myös toisinpäin. Miksi minulla oli vaatteita mitä kuvissa ei näkynyt tai mitkä poikkesivat kuvien tyylistä ja onko ne oikeastaan pakollisia minun kaapissani. Ei mikään maailmaa mullistava idea, mutta erittäin kätevä ainakin omalle kohdalleni.


Many have some kind of clothes or fashion and crafts-related boards on pinterest to collect pictures of the things they like. Im sure that I am not oly one who wondered why I'm not stylish like the people in pictures I've picked. The reason was, of course, that what I was wearing and what people in the pictures were wearing did not meet. I'm so simple! This also applies to handicrafts that were picked and made, but eventually I have no use for them. I looked and made ideas that were not stylistically close to things I would use. So I united the style of boards were I collect ideas of craftsmanship and cothes. 

When I looked through my wardrobe I came up with this board about clothes. When I compared the contents of the wardrobe and the board I got a good idea of ​​which clothes are repeated in the photos I have chosen and I wonder why they are repeated and would they fit for me. And do I have those in my closet I also wondered the other way around. Why did I have clothes that did not appear in the pictures or were differed from the style of the pictures and are they really mandatory in my closet. Not  a revolutionary idea really, but very convenient at least for me.

lauantaina, toukokuuta 06, 2017

Istuvat vaatteet

Pohdin vaatetuspuolen muotoilijoiden kanssa sitä, että kun on totuttu ostamaan kaupasta sitä mitä on tarjolla niin vaatteet ei istu. Vaikka mahtuisikin vaatteisiin, niin se ei tarkoita, että vaatteet istuisi kunnolla. Suurin osa varmaan tietää millaista tappelua ja hampaiden kiristystä farkkujen ostaminen voi olla. Itselläni alavatsa on niin pehmeä, että matala tai edes midwaist malli ei tunnu hyvälle, kun tulee muffinssiefekti. Lee cooperin skyler malli on suosikkini, mutta ne kuluu puhki alle kuudessa kuukaudessa. ja vaikka on varmaan paras vaihtoehto valmiina myytävistä farkuista niin sekään ei istu niin hyvin kuin tahtoisin.

             Lee Cooper-Skyler                            Kappahl

    Cubus

Se ei ole kovin  hyvä hintalaatu suhde. Nyt minulla on yhdet edes jotenkin istuvat mustat farkut. Ne on kappahl:ista ja niitä ei myydä enää. Lisäksi on yhdet farkut joiden mallista pidän, mutta nekin ovat hajonneet alle vuoden käytössä. Ne on Cubukselta. Minua ärsyttää se, että mallit poistuvat niin nopeasti. Jos löytää jotain mikä ei hajoa heti ja on mukava päällä niin niitä ei voi ostaa enää lisää. Pitäisi ottaa kaavat ja tehdä itse. Olen miettinyt muutamia vaatteita jotka on ns. luottovaatteita joista pitäisi vaan tehdä uusia samantyylisiä itse, koska kaupat ei niitä enää myy ja en tahdo lähteä sovittamaan kymmeniä eri malleja löytääkseni yhden mikä näyttää ihan hyvälle, mutta mahdollisesti hajoaa parissa kuukaudessa. Vähän kuin kengätkin. Minulla on ollut elämäni aikana varmaan vaan yhdet kengät joihin pystyi luottamaan, että jalkaan ei tule päivän aikana yhtään hiertymää. Ne kengät kesti melkein kymmenen vuotta ennen kuin saumat hajosi. Olen ostanut niiden jälkeen saman tyylisiä kenkiä useita, mutta ei ne ole sama asia kuin kymmenen vuoden Sievini.

Oikeastaan minulla on myös kauluspaidoissa, t-paidoissa ja mekoissa muutama malli, jotka istuvat  huomattavasti paremmin kuin muut ja jos saisin niistä malleista vaan erivärisä versioita niin voisin luopua kaikista muista vaatteistani.

 Kai se on niin ettei köyhällä ole varaa ostaa halpaa. Alan tosiaan kallistua teetettyjen vaatteiden puoleen kohta.

-----------------------------------------------------------------------------------

Once with clothing designer we were thinkin about how clothes fit and how when it's customary to buy just what's on sale. Clothes do not fit in right way. You can fit in them, but they do not neccecery fit on you. Most of us probably know what kind of fight and sweat and tears buying jeans can be. Well my lower abdomen is soft so a low or even midwaist model does not feel good. And talk about when it comes to a muffin effect. The Lee Cooper skyler model is my favorite, but it takes less than six monthst them to wear out. And even though it's probably the best option for sale, it do not sit as well as I want.

 It's not a very good price-quality ratio. Now I have one even somehow fitting black jeans. They are from kappahl and they are not sold anymore. In addition, there are one pair of jeans I like but I also have worn out under one year. They are from Cubus. I'm annoyed that the models of clothes go away so quickly. If you find something that does not break down right away and is comfortable on so they can not be bought any more. You should take down patterns from them and make yourself. I've been thinking about a few clothes that I wear over and over again. And I think that  I  should just make new ones of the same style because the stores will no longer sell them and I do not want to go and try dozens of models to find one that looks pretty good but possibly breaks down in two months. Just like shoes. In my life I have had one pair of shoes that I was able to trust that there will not be any blisters during the day. These shoes lasted nearly ten years before the seams broke down. I have bought several shoes of the same style afterwards, but they are not the same as the ten-year Sievi shoes.

 Actually, I also have a few models of blouses, t-shirts and dresses that fit much better than others I have and if  I  would be able to get clothes with those patterns but different colors  I could give away all my other clothes.

I guess it is so that the poor can not afford to buy cheap. Indeed, I seriously consider stop buying clother srom store and just meke myself or pay someone meke clothes to me.